Herkuttelua

Esittelen teille ihanan lehden välistä löytämäni reseptin.

Lime Pie. 

Mukavan raikas tuttavuus. 

Lime Pie

Pohja: 1 paketti (175g) kaurakeksejä

75g Voita sulatettuna

Täyte: 2dl Kuohukermaa

2prk Valio valkosuklaa-lime rahkaa

1/2 dl sokeria

2 keltuaista

1tl limetin kuorta

1/2rkl limetin mehua

Koristeeksi: 1dl kuohukermaa vaahtona

1tl vaniljasokeria

1tl sokeria

1 limetti ohuina viipaleina tai lohkoina

Murskaa keksit. Lisää voisula. Vuoraa irtopohjavuoka ja taputa keksiseos pohjalle ja reunoille n.4cm korkeuteen. Esipaista pohjaa uunin alatasossa 175 asteessa 7 minuuttia. Vaahdota kerma. Sekoita toisessa kulhossa sokeri, rahka ja keltuaiset. Pese 1-2 limettiä kuumalla vedellä. Kuivaa. Raasta ohut pintakuori. Lisää 1tl kuorta täytteeseen. Säästä loput koristeeksi. Purista mehu. Lisää sitä 1/2 rkl täytteeseen. Lisää täytteeseen kermavaahto. Kaada seos esipaistetulle pohjalle. Paista uunin alatasolla 175 asteessa n. 23 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä. Jäähdytä täysin kylmäksi. Irrota kakku varovasti. Siirrä vadille ja koristele. 

Lime Pie on parhaimmillaan jääkaappi kylmänä. Koristele juuri ennen tarjoilua. 

Sinisen tiskirätin virkkasin kummitädille vietäväksi. 

Kortin kera.

Odottelen puhelinsoittoa terveyskeskuksesta. Eilen kävin nielunäytteellä järkyttävän kurkkukivun takia. Angiina siellä varmaan tekee parin vuoden tauon jälkeen jälleen kiusaa. Helle ja kurkkukipu ei ole välttämättä maailman mukavin yhdistelmä, varsinkaan kun tänään pitäisi iltapäivällä pakata golffi ja suunnata hyvien ystävien luokse Pohjois-Savoon. Toivotaan, että tästäkin selvitään nopeasti ja saan terveenä nauttia ensiviikon vapaista. :) 

Mukavaa viikonloppua teille lukijat! 

Hanna

Heipsan.

Koko viikko on vietetty reippaasti erilaisten rakennusaiheisten palaverien ääressä. 

Sain yhteydenoton tutusta rakennusfirmasta ja ilokseni istuttiin alas myös heidän ajatustensa kanssa.

Auranmaan  Rakennustyö Oy:n väki tuli luokseni kertomaan heidän palveluistaan. 

Uusi ihana talopohja löytyikin Sievitalojen kirjasta tutkiskeluun ja pienien, mutta käytännöllisten muutosten jälkeen jäin odottelemaan tarjousta myös heiltä. 

Pöytyän kunnan tarkan tämän hetkisen tonttitarjonnan myös varmistin johtavalta rakennustarkastajalta. Hmm, hyviä vaihtoehtoja olisi kyllä.

Nyt vain odotellaan ja tunnustellaan. Onko se nyt tätä mistä haaveilen? Onko sen aika nyt, vai vasta myöhemmin?

Ajatuksia kävin hyvien ystävien ja siskoni kanssa tuulettamassa jo viikko aikaa sitten lauantaina. Tutussa Kurjenrahkan kansallispuistossa mieli sekä silmä jälleen lepäsi.

Sateen uhka väistyi heti perille päästessä ja lähemmäs 8 kilometrin patikointiretki teki enemmän kuin hyvää! Lintujen kevätpuuhia, luonnon tutkiskelua ja rauhassa eteenpäin marssimista. 

Lopuksi vielä grillausta, tässä patonkia ja suklaata nuotiolla paistumassa. 

Mustikanvarpuja piti yhtenä päivänä lenkiltä kerätä kotiin maljakkoon. 

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, erityisesti omalle rakkaalle äidilleni! <3

Lähdenkin tästä ruokaa valmistamaan vanhempieni luokse.

-Hanna-

Haaveista totta osa 2.

Jälleen on pidetty rakennuspalaveria. Tällä kertaa rakennuttaja olisi tuttu paikallinen rakennusfirma Mäkelän Rakennus. Ensimmäisenä olivat kauppaamassa jo lähes valmista paritalon puolikasta. Lupasin tulla katsomaan senkin mahdollisuuden ja keskustelemaan asunnon muutoksista ja uudelleen sisustamisesta. Muutostöitä uutuuttaan hohtavassa kohteessa pitäisi tehdä jonkunverran jotta asunto olisi minun makuuni sopiva; kaapistot, vessan kalusteet, seinäpinnat, takka...

En koe olevani vaativa, vaan haluan pitää kiinni siitä että jos aloittaa rakentamaan unelmaansa niin sen pitää silloin myös tavoitella sitä mielessä olevaa visiota. 

Paljon onkin pohdittavaa, lähteä nyt tästä helposta, hyvin toimivasta ihka ensimmäisestä kodista vallan vieraille vesille ja vielä suuren asuntolainan kanssa. Kovin on pitänyt laittaa asioita vaakakuppiin ja miettiä. Kumpa olisi se toinen osapuoli elämässä joka laittaisi jarruja päälle, tai vastaavasti antaisi rohkeutta omille hurjille ja suurille suunnitelmille. Mietin myös sitä puolta että mistä minun pitäisi luopua jos päätän aloittaa suuren projektin, mitä vastaavasti saan tilalle? Ajatuksen juoksu ja aivotyöskentely on sitä luokkaa että pieni lenkki tekee tänään jälleen terää ja kenties kirkastaa omia ajatuksia. 

Keskiviikkona treffaillaan uudelleen Mäkelän Rakennuksen väkeä ja tutkitaan muita mahdollisuuksia, eli uuden kodin rakentamista.

Proteiinipannaria "paistoin" yhtenä iltana. Kolme valkuaista, yksi koko muna ja maitorahkaa. Väriä pannari ei saanut, vaikka kuinka paistoi ja paistoi. Mansikkasoseen kera maistui aika mukavalta. :)
 

Kallat ovat innostuneet tekemään SUURIA lehtiä. Jospa saisin ne vaikka kesän mittaan vielä kukkimaan.

Kurkut kukkii! Satoa odotellessa...

Terkuin: Hanna

Haaveista

Taas on aikaa vierähtänyt viime postauksesta.

Aurinko on houkutellut ulos ahkeroimaan, nyppimään ensimmäisiä rikkaruohoja, kasaamaan kasvihuonetta, ihan pikkuista sellaista. 

Taimet on pitänyt sisällä siirtää isompiin ruukkuihin kun niin ovat innostuneet kasvamaan. Pitää malttaa vielä odottaa ohi meneviä yöpakkasia ja saa alkaa kantamaan istutuksia ulos kasvihuoneeseen. :) 

Kurkun taimet ovat jo melkoisen pitkiä, odotan niistä hyvää satoa kesälle. 

Lahjakortteja ahersin toiveesta yhtenä päivänä, tällaisia niistä syntyi. 

Kevään juoksut on aloitettu. Uusi puhelin ja siihen ladattu sport tracker on melko hyvä motivaattori lenkillä nykyisin, se kun laskee aikaa ja juostua matkaa.

Kaikkea keväistä näkyikin pääsiäisenä lenkillä, valkovuokkoja,sinivuokkoja, sitruunaperhosia, sydämenmallinen kanto. Töissä lapsilta talven jälkeen kyseltiin kevään merkkejä, yksi lapsista kertoi kevään merkiksi lumen alta paljastuneet roskat, niinpä, niitäkin näkyi lenkkipolun varressa pilvin pimein...

Tänään on ollut melko jännä päivä. Dekotalojen edustaja kävi vierailulla minun luonani, ihan suunnitteluasteella olisi uusi koti, joko vanha jo aikaa nähnyt remontoituna minun näköiseksi tai hyvän tarjouksena saaneena kenties uusi minua varten rakennettu. :) Mahdollisuuksia,tekijöitä ja hintoja on monia, sekä tietysti unelmia ja haaveita. Tiedä sitten milloin on tämän unelman ajankohta, sen varmasti tulevaisuus näyttää.

Sitä jaksaa paremmin kun on mistä haaveilla. :) 

Hanna

Sormet mullassa.

Nyt on laitettu kasvamaan kukkia sekä hyötykasveja. 

On mullassa kallat, elämänlangat, isot samettikukat, miinanköynnöstä, mustasilmäsusannaa ja kesäleimua. 

Salaattitarpeiksi kasvatin rucolaa, vihanneskrassia ja herneenversoja.

Ja lisäksi siskolta saatuja taimia tomaateista, kurkuista, kukkakaalista ja paprikasta. 

Pääsiäistä ajatellen purkeissa kasvaa myös tavallista rairuohoa sekä israelilaista pääsiäisruohoa, saa nähdä millaista siitä tulee. 

Pikkuriikkinen kasvihuone odottaa kokoojaansa, no eihän sillä vielä kiire ole kun yöt tuntuvat olevan vielä melko kylmiä. 

Kastelemista ja uuden ihmettelyä nyt riittää, toivotaan runsasta satoa näistä tämän kevään istutuksista. :) 

Ensiviikolla mukavasti vastassa neljän päivän työviikko.

Sitten onkin jo aika hiljentyä pääsiäiseen, sitä ennen ehtii vielä kiiruhtaa treeneistä toiseen ja nauttia arjen tuomasta hektisestä elämästä. 

Käsitöiden parissakin on uutta tulossa, saa nähdä millonka valmistuu jotain virkattua vaaleanpunaista. :) 

Iloa ja kevään vihreää arkeenne! 

Hanna

Puutarhailoa ylimmillään!

Viime viikonloppu meni kaikenmaailman ihanissa Puutarhaan liittyvissä jutuissa, tai no ei kokonaan,mutta melkein.

Ensin perjantai-iltana isosiskon kera menimme läheisen RAUTAKAUPAN naisteniltaan.

Siellä meille NAISILLE esiteltiin ajankohtaisia asioita, uuden istuttamista, helposti käyntiin lähtevää moottorisahaa, pihakalusteiden-ja terassin öljyämistä, puutarhanhoitoa Fiskarseilla. Ja syötävääkin siellä oli,paljon.  Kiva ja iloinen ilta vähän erilaisessa ympäristössä.

Lauantaina otimme isosiskon kanssa lisää matkaseuraa ja ajelimme Turkuun Piha ja puutarha-messuille. Siellä esillä oli kevään uutuudet ja muut ihanuudet.

Takaluukku oli melkoisen täynnä takastullessa erilaisia sipuleita, juurakoita...

Kotiinkin on jo saapunut pikkuhiljaa kevät ja vihreää, uuden alkua. Istutuksia.

Kalloja odotan nousevaksi ruukuista, esikasvattelen niitä juurakosta sisällä siihen asti, että ulkona yöpakkaset hellittää.

Narsissi huokuu jo tulevaa pääsiäistä.

Sisälle piti hakea kevättä tuomaan myös koivunoksia.

Viikonloppu odottaa jo kutkuttavan lähellä. Saan ihania ystäviä kylään, yökyläänkin jopa. Ystävät ovat elämän suola ja sokeri. 

Ainiin ja siitäkin piti kertoa, että tänään korkkasit vallan uuden lajin urheilujen parissa. Kuntonyrkkeilyä piti käydä koittamassa ja se oli NIIN lystiä. Nyrkkeilyhanskat vain viuhui pitkin salia kun naiset antoivat käsien,selän,niskan ja koko kropan lihaksille kyytiä. Pari harjoituksiakin mahtui iltaan, mutta ketään ei saanut nenilleen. Mahtavaa saada kokea jotain uuttaa ja tehokasta liikunnan saralla. Ei parane tulla ryppyilemään. :) 

Aurinkoista loppuviikkoa toivottelee Hanna

Aurinkoiset terveiset lomalta!

Täällä taas.

Jos olisi saanut valita olisin jäänyt vielä sinne.

Israeliin, pyhään maahan. :) 

Aurinkoinen

 Lämmin

Rentouttava

 Nämä sanat kuvastavat parhaiten viikon lomaa karussa ja erilaisen huumaavassa ympäristössä.

Hyvää ruokaa

Pysähtymistä asioiden äärelle

Naurua

Iloisia asioita

Shoppailua

Hemmottelua

Uimista

Kalakylpylää

Ja näitä ja paljon muita asioita piti loma sisällään.

Tästä se kaikki alkoi.

Hotelli oli hyvä ja palvelut siellä toimi moitteettomasti. Huoneet olivat siistit ja siivous toimi luontevasti.

Tekemistä mahtui viikkoon paljon, jo pelkästään maisemien katseleminen sai meidät haltioihin.

Muutaman pilvisemmän päivän jälkeen vihdoin saimme nauttia siitä jota menimme Israeliin katsomaan, auringon.

Observatoriossa kävimme katsomassa mitä ihmeellisempiä kaloja,krokotiileja, tarantelloja...

Uskomatonta miten luoja on luonut niin kauniita, erilaisia kaloja.

Kalakylpylässä kävimme syöttämässä omilla jaloillamme kaloja...

Yhden antoisan päivän vietimme Jerusalemissa, matkalla pysähdyimme kellumaan kuolleeseen mereen, uskomaton kokemus. Miten voi olla olemassa meri jossa ei elä mitään?  Ei kasveja ei kaloja, ei mitään?

Matkalla näimme karua erämaata satoja kilometrejä.

Jerusalem oli pysäyttävä paikka. Itkumuurilla näki surevia, rukoilevia ihmisiä. Raamatusta tuttuja paikkoja pääsi näkemään ihan paikanpäältä. Golgata, Getsemanen puutarha, Siioninvuori, hautaamispaikka, Öljymäki, Via Dolorosa...

Päivä oli pitkä ja rankkaa tarpomista monta kilometriä, mutta sitäkin antoisampi. 

Uskomattomia auringonlaskuja voi nähdä kaukana kotoa. :) 

 

Ja kissan, jolla on viikset. :D 

 Jordania, Israelin viereinen maa teki iltaisin suuren vaikutuksen valoillaan. Valojen syttyessä näytti kuin timantit olisivat välkkyneet taivaan rannassa. Hotellilta kun oli melkein suora näköyhteys muutaman kilometrin päässä olevaan Jordaniaan.

Ruoka oli ilmeisen suuressa roolissa lomalla. Ihan siitä vain päättelin, koska ruuasta on kuvia hotellilta,ravintoloista, lentokoneesta... Mutta, pitihän sitä kulinaristien makumatkalla olla uusia makuja, hyvää ruokaa ja mielellään vielä paljon.

Antoisan,rentouttavan loman jälkeen oli ihmeellistä palata kotiin normaalien arki askareiden pariin. Tällainen kotiko minulla on?

Kaikki tuntui kotona niin oudolta ja vieraalta.

Nyt tuntuu jo siltä kuin ei lomalla olisi ollutkaan.

Matkailu avartaa ja aion jatkossakin katsella maailmaa jostakin muualta kuin vain Suomesta. :)

Lomaterkuin: Hanna