Täällä taas.
Tovi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi teille kirjoittelin. Niin kuin otsikkokin kertoo, niin kaikkea on tässä ollut... :)
Tuntuu, että vuorotyö sekoittaa arkea nyt oikeen urakalla. Sopivalla tavalla kuitenkin.
Ja viikonlopuista olen päättänyt ottaa kaiken ilon irti, hyvin syömistä ja rentoutumista arjen vastapainoksi. Tämä yhdistelmä tuntuu toimivan hyvin.
Lenkkeilty on, mahdottomasti. Yksi ihminen tässä kysyi, että montako kilometriä lenkkeilen vuodessa.
En ole laskenut, mutta mielenkiinnosta kuitenkin ajattelin sen vanhoista treenikalentereista laskea. On ainakin suuntaa antavia lukemia siellä muistissa.
Minkäs sitä mahtaa, että ulkoilma ja hyvät lenkkimaastot vetää puoleensa.
Se on sitä aivojen nollaamista parhaimmillaan.
Kerroinkin tossa tehneeni isänpäivälahjat hyvissä ajoin valmiiksi. Kuten nämä sukat.
No sitten kävikin niin, että ei mulla ollutkaan enää valmiita isänpäivälahjoja.
Tuli puhelu, jossa toivottiin kahta paria valmiita sukkia nopealla aikataululla. Löytyihän multa. Ne lahjasukat.
Nyt on puikoilla uudet tulossa ja toivotaan, että aikaa niiden tekemiseen, jotta sukat ovat jälleen valmiina isänpäivänä. :)
Pientä jännitystä ja aikatauluttamista pitää tämän elämän olla, eihän tässä muuten mitään jännää olisi. :)
Onhan tässä välissä tosin syntynyt yhdet pienet olgat ja lusikkamagneetteja, niistä seuraavalla kerralla lisää.
Kiiruhdan sukkapuikkojen pariin. :)
Tunnelmallisia iltoja koteihin!
Hanna
