Jotenkin on niin kovin haikea olo...
Joulu on ohitse.
Taas seuraavan vuoden saa odottaa ja odottaa.
Jouluruokia nimittäin.
Ei niihin vain kyllästy ikinä. Ikinä!
Rauhallisia päiviä sainkin viettää. Perheen ja muiden tärkeiden kanssa päivät menivät kuin siivillä.
Hyvin syömistä, saunomista, ulkoilua, pelailua ja kaikkea muuta mukavaa.
Nyt saa alkaa odottaa kevättä. Entisestään lisääntyvää valoa on tiedossa.
Kuvia olisi puhelimessa mahdottomasti, mutta vieläkin Omppu on sitä mieltä, että blogin päivittämistä varten voi myös käynnistää tietokoneen. Joten harjoittelen edelleen sitä puhelimella päivittämistä. Ehkä siinä on tavoitetta ensi vuodelle.
Alkuvuodesta ajattelin, että mitä tästäkin vuodesta mahtaa tulla. Jatkuuko sama harmaa tasainen arki vain edelleen tämänkin vuoden.
Ei jatkunut.
Reissuja tuli tehtyä, ah se on vain niin maailmaa avartavaa puuhaa. Israel ja Venäjä tuli koettua tänä vuonna.
Työt vaihtuivat uuteen, joten sielläkin rintamalla on ollut SUURIA muutoksia.
Positiivisia sellaisia.
Ja koti, voih, sekin on menossa vaihtoon ja tilalle tulossa jotain unelmia täyttävää.
Kaikkea mullistavaa muutosta on ollut siis tämä vuosi 2014.
Loppukesä ja syksy on mennyt kuin siivillä, tutustuessa äärimmäisen ihanaan ihmiseen, jota mieheksikin voisi kutsua. <3
Sukatkin piti tehdä heti talven tultua, jotta jalat pysyy toisella lämpöisenä.
Mukavaa vuodenvaihdetta jokaiselle lukijalle.
Rakkautta ja onnistumisia vuodelle 2015!
Terkuin: Hanna