Joulun ajan ähky ohitettu!

Jotenkin on niin kovin haikea olo...

Joulu on ohitse.

Taas seuraavan vuoden saa odottaa ja odottaa.

Jouluruokia nimittäin.

Ei niihin vain kyllästy ikinä. Ikinä! 

Rauhallisia päiviä sainkin viettää. Perheen ja muiden tärkeiden kanssa päivät menivät kuin siivillä.

Hyvin syömistä, saunomista, ulkoilua, pelailua ja kaikkea muuta mukavaa. 

Nyt saa alkaa odottaa kevättä. Entisestään lisääntyvää valoa on tiedossa.

Kuvia olisi puhelimessa mahdottomasti, mutta vieläkin Omppu on sitä mieltä, että blogin päivittämistä varten voi myös käynnistää tietokoneen. Joten harjoittelen edelleen sitä puhelimella päivittämistä. Ehkä siinä on tavoitetta ensi vuodelle. 

Alkuvuodesta ajattelin, että mitä tästäkin vuodesta mahtaa tulla. Jatkuuko sama harmaa tasainen arki vain edelleen tämänkin vuoden.

Ei jatkunut.

Reissuja tuli tehtyä, ah se on vain niin maailmaa avartavaa puuhaa. Israel ja Venäjä tuli koettua tänä vuonna. 

Työt vaihtuivat uuteen, joten sielläkin rintamalla on ollut SUURIA muutoksia.

Positiivisia sellaisia. 

Ja koti, voih, sekin on menossa vaihtoon ja tilalle tulossa jotain unelmia täyttävää.

Kaikkea mullistavaa muutosta on ollut siis tämä vuosi 2014. 

Loppukesä ja syksy on mennyt kuin siivillä, tutustuessa äärimmäisen ihanaan ihmiseen, jota mieheksikin voisi kutsua. <3 

Sukatkin piti tehdä heti talven tultua, jotta jalat pysyy toisella lämpöisenä.

Mukavaa vuodenvaihdetta jokaiselle lukijalle.

 Rakkautta ja onnistumisia vuodelle 2015!

Terkuin: Hanna

Tunnelmallista joulunodotusta.

Joulu tulee ja muutaman päivän hengähdystauko töistä. Mikäs sen mukavampaa.

Ja ennen kaikkea se, että joulun jälkeen alkaa kevään odotus, pimeys saa vihdoin väistyä ja valo on tervetullutta vaihtelua. Tykkään. 

Näiden kuvien kautta tahdon toivotella kaikille lukijoille oikein mukavaa joulun aikaa! 

<3: Hanna

*KOPKOP*

Joulu kolkuttelee jo ovella. 

Lahjaostoksilla on käyty,valoja ripusteltu, kaappeja siivottu ( vaikka en joulua aiokkaan kaapissa viettää) ja luntakin saapui vihdoin.

Tosin tahtoo usko parantumisen suhteen olla jälleen vähän vähissä, sillä yli kaksi viikkoa on taas kärvistelty flunssan kourissa. 

Jotain on saatu aikaan siitä huolimatta, että antibioottia on syöty poskiontelontulehdukseen ja sairaslomallakin piti lääkärin käskystä olla. 

Ostin kirpputorilta toimivan kynttelikön kahdella eurolla.

Ajatuksena oli tietysti tuunata kynttelikkö omannäköiseksi. Vaikka onhan perinteinen punainenkin kynttelikkö kaunis, niin visio oli päässä ja se piti päästä toteuttamaan. 

Tältä kynttelikkö näytti siis ostohetkellä.

Samalla matkalla hain hopeista maalia. Kaapista löytyi valkoisia helmiä tiimarin ajoilta ja ohutta rautalankaakin oli sopivasti valmiina projektia ajatellen. 

Nyt se on enemmän mun makuun sopiva. :) 

Tällaisia kortteja lähti postin matkaan. Työkavereille tein erilaiset kortit, mutta huomasin juuri, että nehän jäi vallan kuvaamatta. 

Hirmusesti on jouluttanut jo monta viikkoa, mutta pitäähän tästä joulunajasta ottaa kaikki ilo irti.

Mukavaa joulunodotusta koteihin! 

Hanna

Sukkasatoa

Kuumemittari kainalossa selailin kuvia blogia ajatellen.

Tämän vuoden toinen flunssakuume iski ryminällä eilen.

Tietysti juuri nyt kun olisi kaikenlaisia ideoita joulua ajatellen. Voisin hakea metsästä kuusenoksia, tehdä itse kynttilöitä ja muuta mukavaa. Ne ideat saa siirtää siihen aikaan kun ei ihan koko päivä mene enää peiton alla niiskuttaessa. 

Toivotaan, että tämä on tällaista muutamassa päivässä ohi menevää sorttia, tarttuu ainakin todella herkästi, sillä koko meidän perhe on samaan aikaan kipeenä.

Sukkia on ehditty kutoa kaiken tohinan keskellä.

On erivärisiä ja kokoisia sukkia tullut tehtyä. Harmi kun makuuasennossa kutominen on vähän hankalaa. No pitänee nämä päivät pyhittää oikeasti sairastelulle, (blogin päivittämiselle) ja lääkehoidon tentiin lukemiselle. 

Iskänpäivän sukat isälle.

Ideaparkin eurokankaasta löysin puuvillaista nauhaa, jota on mukava laittaa omatekoisiin käsitöihin. 

Raksallakin tapahtuu, kattotuolit on nostettu ja koti alkaa todenteolla valmistua. :) Alkaa tehdä mieli jo tapettikauppaan, soittelin tuossa rakentajalle uudesta ideasta saunan ja kylpyhuoneen välisestä seinästä. Saa nähdä millonko rakentaja alkaa kutsua mua vaativaksi asiakkaaksi. :D Pitäähän sitä osata vaatia sitä mitä tahtoo,niin saa kodista omannäköisen ja juuri sellaisen jollaista siitä on ajatellut. 

Huomenna alkaa joulukuu. Joko teillä kotona on jouluntuntua? Töissä perjantaina vietettiin jo pikkujouluja, siitä itselle tuli todellinen jouluinen olo. Ja iltasella vielä tädin perheen luona pääsi  maistelemaan joulunherkkuja. Nam.

Ilontäyteistä ja lämminhenkistä joulukuun alkua jokaiseen kotiin! 

Hanna

Ohhoh.

Taas on vierähtänyt päivä jos toinenkin siitä kun viimeksi tänne olen ehtinyt kuulumisia päivittämään...

On ollut kaikkea, onnea, iloa, onnistumisia, pettymyksiä, kiukkua ja kaikkea sellasta (naiselle) normaalia tunteiden vuoristorataa sopivassa suhteessa. :) 

Tuntuu, että yhtään mitään en ole saanut aikaan. Mutta puhelimen kuvia selatessa, voin todeta että olin sittenkin väärässä. Olihan siellä kuvia, vaikka ja mistä. Kuten esimerkiksi syksystä.

 

Syksyn satoa sienimetsästä. 

Samalla reissulla tarttui mukaan myös kotiin maljakkoon tuomisia, metsästä.

 

 

Mies, joka tilasi värikkäät sukat, ei varmasti odottanut saavansa VÄRIKKÄITÄ sukkia. Miehen värikäs kun taitaa olla se, että mustan sijaan tehdään ruskeaa. 

Tässä on kuitenkin jämälankasukat miehelle.

Olen saanut myös vaihtaa toisinaan lenkkimaisemia. Tutustuminen ihanaan uuteen ystävään on avannut uusia ulkoilumahdollisuuksia. 

Tampereen Pyynikin harjulla on mitä mahtavimmat maastot lenkkeilyyn. ( Ja lenkkeilyn lomassa munkkikahvit/teet Pyynikin tornin kahvilassa maistuu aika hyvälle...):P

 

 

 Naimisiinkin pääsin. Pankin kanssa.

Nyt se on virallista, nimet on papereissa ja rakentaminen on todella aloitettu. :) 

Ei tässä voi muuta kuin olla tyytyväinen.

Eihän se elämä siltä tällä hetkellä näytä millaiseksi sen piirsin kouluaikoina tulevaisuuden suunnitelmiin, mutta onnellisena voin todeta, että hyvä se on näinkin. :) 

Iloista viikonloppua jokaiseen kotiin! 

<3: Hanna

Kättentöitä

Lusikkamagneetti idean nappasin joskus taannoin jostakin messuilta, muistaakseni.

Vanhoja lusikoita kun on lähes aina tarjolla kirpputoreilla.

Magneettinappeja olen haalinut muovitukusta ja niitä on aina valmiina kun idea iskee. 

Mukava lahjaideakin olisi jonkun muun mukavan käsityön kanssa viemiseksi. :)

Tänään myös tapahtui asia,jota on jännitetty, mietitty ja suunniteltu pitkään.

Nimittäin allekirjoitin VIHDOIN kauppakirjan uudesta kodista.

Ihan huippua.

Vielä pankin ovella mietin, että voiko paeta. :D

Nyt on kuitenkin tyytyväinen olo.

Huh.

Oma rakas koti kun saa vielä jostakin hyvät uudet omistajat niin ah, siinä se sitten on. 

Rohkeita ratkaisuja teille toivottelee: Hanna :) 

Iloista elämän sekamelskaa

Täällä taas.

Tovi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi teille kirjoittelin. Niin kuin otsikkokin kertoo, niin kaikkea on tässä ollut... :) 

Tuntuu, että vuorotyö sekoittaa arkea nyt oikeen urakalla. Sopivalla tavalla kuitenkin.

Ja viikonlopuista olen päättänyt ottaa kaiken ilon irti, hyvin syömistä ja rentoutumista arjen vastapainoksi. Tämä yhdistelmä tuntuu toimivan hyvin. 

Lenkkeilty on, mahdottomasti. Yksi ihminen tässä kysyi, että montako kilometriä lenkkeilen vuodessa.

En ole laskenut, mutta mielenkiinnosta kuitenkin ajattelin sen vanhoista treenikalentereista laskea. On ainakin suuntaa antavia lukemia siellä muistissa.

Minkäs sitä mahtaa, että ulkoilma ja hyvät lenkkimaastot vetää puoleensa.

Se on sitä aivojen nollaamista parhaimmillaan.

Kerroinkin tossa tehneeni isänpäivälahjat hyvissä ajoin valmiiksi. Kuten nämä sukat. 

No sitten kävikin niin, että ei mulla ollutkaan enää valmiita isänpäivälahjoja. 

Tuli puhelu, jossa toivottiin kahta paria valmiita sukkia nopealla aikataululla. Löytyihän multa. Ne lahjasukat.

Nyt on puikoilla uudet tulossa ja toivotaan, että aikaa niiden tekemiseen, jotta sukat ovat jälleen valmiina isänpäivänä. :)

Pientä jännitystä ja aikatauluttamista pitää tämän elämän olla, eihän tässä muuten mitään jännää olisi. :) 

Onhan tässä välissä tosin syntynyt yhdet pienet olgat ja lusikkamagneetteja, niistä seuraavalla kerralla lisää.

Kiiruhdan sukkapuikkojen pariin. :) 

Tunnelmallisia iltoja koteihin! 

Hanna