Oijoi, ihan tuli ikävä takaisin sinne ihaniin leiritunnelmiin reissukuvia katsellessa.
Miten niistä huokuu yhdessäoleminen, yhdessä tekeminen ja kaikki se kiva jota leirillä saimme kokea.
Leiriläisiä saimme iloksemme 13. Ikähaarukka oli melko vaativa, koska nuorimmat olivat tyttöjä ja vanhimmat leiriläiset vastaavasti poikia.
Päivät koostuivat askarteluista, peleistä, syömisestä, uimisesta, pyhäkouluista, hartauksista...
Jokaiselle päivälle olimme laatineet ohjelman, joka kirjoitettiin Venäjäksi ja Suomeksi. Yritimme pysyä sen mukana päivien aikana, jolloin leirillä vallitsi järjestys. Säännöt olivat sen mukaiset, että leiriläiset tunsivat olonsa turvalliseksi. Ruokailun alkaessa ruokakello kilkatti pääoven edessä, jotta väki tiesi kokoontua sisälle syömään.
Vaikka yhteistä kieltä ei lasten kanssa ollutkaan, niin onnistuneesti selvittiin tilanteista, toki tulkki oli auttamassa kielimuurin vallitessa. Yövahdin vuoron saimme serkkulikan kanssa ensimmäisenä iltana. Hyvin selvittiin siitäkin ilman yhteisiä komentosanoja. Englantia,Venäjää ja Suomea sekaisin niin hyvä siitä tuli ja kaikki saivat unesta kiinni kahteen mennessä. :)
Tässä kuvia matkan varrelta ja paikanpäältä Tihkovitsan leirikeskukselta. Yhdessä kuvassa asfalttiin kirjoitettu Venäjän kielinen teksti oli ilmestynyt leirikeskuksen risteyksessä olevan talon eteen yhtenä yönä. Tekstissä lukee Venäjäksi: "Anna anteeksi." Melko vaikuttavaa.
Kuvissa ei ymmärrettävistä syistä esiinny ihmisiä.
Vaikka matkat sinne ja takaisin ovat vain kyydissä istuvallekkin rankkoja, niin siitäkin huolimatta vuoden päästä haluan olla mukana taas järjestämässä leiriä Venäjällä. Raskaan matkustamisen peittoaa kaikki se mitä itse saa leiristä, hyvän mielen,uusia ystäviä ja iloa pitkäksi aikaa. Sekä tietysti se, että saa olla mukana viemässä Jumalan Sanaa niillekkin, joille sen kuuleminen ei ole itsestään selvää. Ihan huippumatka jälleen kerran! Kiitos kaikille mukana oleville onnistuneista ja ikimuistoisista päivistä! <3
Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti