Otin tänä vuonna varaslähdön juhannuksen viettoon... Keskiviikko iltana yläselkääni vasemman lapaluun viereen iski järkyttävä lihaslukko. Tein keskiviikkona poikkeuksellisesti 12 tuntisen työpäivän, ensin normityövuoro omissa töissä ja siihen päälle iltavuoro keikkatöissä. Päivän viimeinen työtunti meni kuin sumussa. Hengittäminen teki todella pahaa ja kylkeen/yläselkään viilsi jokaisella hengenvedolla, pinnallisesti piti vain varovasti hengitellä. Kävellä piti vasemmalle puolelle kallellaan jotta sai edes jotenkin oltua. Työpäivän jälkeen äiti lähti kyytiin sairaalaan. Nuori mieslääkäri oli kyllä aika pihalla. Määräsi sentään muutamaa lääkettä ja seuraavan päivän sairaslomaa. Olin niin kipeä että menin vanhempieni luokse yöksi ja mietin miten käy juhannuksen vieton... Seuraavana aamuna tilanne oli edelleen sama, nauramista ei voinut edes harkita ja äkkinäisiä liikkeitä piti varoa. Päivän mittaan lukko lihaksessa helppasi ja olo normalisoitui. Urheilija ei tervettä päivää näe, joten lupasin lääkärille viettää juhannuksen vähemmällä liikunnalla.
Pääsin siis juhannuksen viettoon. Tänäkin vuonna lähdimme isäni puolen suvun kanssa Sysmään, päijänteen rannalle viettämään juhannusta. Rapalan wanha kyläkoulu tarjosi jo toistamiseen meille yöpymismahdollisuuden.
Aivan huippujuhannus. Saunomista, nukkumista, syömistä, uimista(hrrrr), mölkkyä, lettuja, soutelua auringon laskiessa, pingistä, kävelylenkkiä ihanissa maisemissa, karaokea, mansikkakakkua, pieniä lampaita, kuulumisten vaihtoa, jalkahoitoa, kyyttöjä, kaulushaikaran huhuilua, päikkäreitä ja aurinkoa. Ainakin näitä.
Näillä kuvilla ja tunnelmilla jaksaa porskuttaa taas seuraavan viikon. Vielä olisi kolme viikkoa aikaa loman alkuun. Mitähän kivaa sitä silloin keksisi. Ensiviikolla olisi vuorossa mattopyykki kelien salliessa, yksi kesän kohokohdista. :)
Mukavaa juhannuksen jälkeistä viikkoa koteihin: Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti