Ohhoh.

Taas on vierähtänyt päivä jos toinenkin siitä kun viimeksi tänne olen ehtinyt kuulumisia päivittämään...

On ollut kaikkea, onnea, iloa, onnistumisia, pettymyksiä, kiukkua ja kaikkea sellasta (naiselle) normaalia tunteiden vuoristorataa sopivassa suhteessa. :) 

Tuntuu, että yhtään mitään en ole saanut aikaan. Mutta puhelimen kuvia selatessa, voin todeta että olin sittenkin väärässä. Olihan siellä kuvia, vaikka ja mistä. Kuten esimerkiksi syksystä.

 

Syksyn satoa sienimetsästä. 

Samalla reissulla tarttui mukaan myös kotiin maljakkoon tuomisia, metsästä.

 

 

Mies, joka tilasi värikkäät sukat, ei varmasti odottanut saavansa VÄRIKKÄITÄ sukkia. Miehen värikäs kun taitaa olla se, että mustan sijaan tehdään ruskeaa. 

Tässä on kuitenkin jämälankasukat miehelle.

Olen saanut myös vaihtaa toisinaan lenkkimaisemia. Tutustuminen ihanaan uuteen ystävään on avannut uusia ulkoilumahdollisuuksia. 

Tampereen Pyynikin harjulla on mitä mahtavimmat maastot lenkkeilyyn. ( Ja lenkkeilyn lomassa munkkikahvit/teet Pyynikin tornin kahvilassa maistuu aika hyvälle...):P

 

 

 Naimisiinkin pääsin. Pankin kanssa.

Nyt se on virallista, nimet on papereissa ja rakentaminen on todella aloitettu. :) 

Ei tässä voi muuta kuin olla tyytyväinen.

Eihän se elämä siltä tällä hetkellä näytä millaiseksi sen piirsin kouluaikoina tulevaisuuden suunnitelmiin, mutta onnellisena voin todeta, että hyvä se on näinkin. :) 

Iloista viikonloppua jokaiseen kotiin! 

<3: Hanna

Kättentöitä

Lusikkamagneetti idean nappasin joskus taannoin jostakin messuilta, muistaakseni.

Vanhoja lusikoita kun on lähes aina tarjolla kirpputoreilla.

Magneettinappeja olen haalinut muovitukusta ja niitä on aina valmiina kun idea iskee. 

Mukava lahjaideakin olisi jonkun muun mukavan käsityön kanssa viemiseksi. :)

Tänään myös tapahtui asia,jota on jännitetty, mietitty ja suunniteltu pitkään.

Nimittäin allekirjoitin VIHDOIN kauppakirjan uudesta kodista.

Ihan huippua.

Vielä pankin ovella mietin, että voiko paeta. :D

Nyt on kuitenkin tyytyväinen olo.

Huh.

Oma rakas koti kun saa vielä jostakin hyvät uudet omistajat niin ah, siinä se sitten on. 

Rohkeita ratkaisuja teille toivottelee: Hanna :) 

Iloista elämän sekamelskaa

Täällä taas.

Tovi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi teille kirjoittelin. Niin kuin otsikkokin kertoo, niin kaikkea on tässä ollut... :) 

Tuntuu, että vuorotyö sekoittaa arkea nyt oikeen urakalla. Sopivalla tavalla kuitenkin.

Ja viikonlopuista olen päättänyt ottaa kaiken ilon irti, hyvin syömistä ja rentoutumista arjen vastapainoksi. Tämä yhdistelmä tuntuu toimivan hyvin. 

Lenkkeilty on, mahdottomasti. Yksi ihminen tässä kysyi, että montako kilometriä lenkkeilen vuodessa.

En ole laskenut, mutta mielenkiinnosta kuitenkin ajattelin sen vanhoista treenikalentereista laskea. On ainakin suuntaa antavia lukemia siellä muistissa.

Minkäs sitä mahtaa, että ulkoilma ja hyvät lenkkimaastot vetää puoleensa.

Se on sitä aivojen nollaamista parhaimmillaan.

Kerroinkin tossa tehneeni isänpäivälahjat hyvissä ajoin valmiiksi. Kuten nämä sukat. 

No sitten kävikin niin, että ei mulla ollutkaan enää valmiita isänpäivälahjoja. 

Tuli puhelu, jossa toivottiin kahta paria valmiita sukkia nopealla aikataululla. Löytyihän multa. Ne lahjasukat.

Nyt on puikoilla uudet tulossa ja toivotaan, että aikaa niiden tekemiseen, jotta sukat ovat jälleen valmiina isänpäivänä. :)

Pientä jännitystä ja aikatauluttamista pitää tämän elämän olla, eihän tässä muuten mitään jännää olisi. :) 

Onhan tässä välissä tosin syntynyt yhdet pienet olgat ja lusikkamagneetteja, niistä seuraavalla kerralla lisää.

Kiiruhdan sukkapuikkojen pariin. :) 

Tunnelmallisia iltoja koteihin! 

Hanna

Kaikenlaista mukavaa.

Suureksi onnekseni ulko-oven edessä olevat kesäkukat eivät ole vieläkään lannistuneet syksyn tulosta. Ne kukkivat kuin viimeistä päivää, vaikka kalenteri näyttää ensiviikolla olevan jo lokakuussa. Ei ole tarvinnut miettiä syyskukkien ostamista, vaikka ne kaupassa mukavasti muistuttavat jo syksystä. :) Jotenkin nautin tietyllä tavalla niin tästä syksystä.

Ihastuttavia värejä luonnossa, raikkaita ilmoja, aurinkoa, lyhtyjä ja villasukat saa kaivaa esiin ja nauttia olosta kotosalla.

Retkeilty on luonnossa ja napattu kuvia muistoksi unohtumattomista patikointiretkistä. 

Kuhankuonon kansallispuiston pitkospuut ovat tulleet tutuksi tänä(kin) syksynä. Hyvien ulkoilukelien jatkuessa taidan suunnata sinne vielä nauttimaan luonnon rauhasta. 

Käsilläkin on tehty.

Jo kesällä siis, mutta nyt saatu otettua kuvia.

Teki mieli raidallista kokomekkoa.

Ja sain sen mitä halusin, kun itse tein.

Ilman kaavoja.

Oli vain visio päässä.

Ja tällainen siitä tuli.

 

Kirppistelyä tänään harrastettiin äitin ja pikkusiskon kanssa. Suuntasimme Turkuun kauppatorille takakonttikirppikselle.

Kaikkea ihania löytöjä tehtiinkin.

Korkkarit piristämään syksyn kelejä, lyhtyjä tuomaan valoa pimeneviin iltoihin ja vanha pihlajanmarja-kuppi teehetkiin. :) 

Kaikkea tätä ja paljon muuta on pitänyt sisällään syyskuu. 

Tänään lenkkipolulla oivalsin elämäni olevan tällä hetkellä hyvin onnellista.

 Kun työasiat on saatu järjestykseen ja sujumaan hyvin, niin puolet elämän suurista taakoista on pudonnut harteilta. Vaikka työpäivät ovat toisinaan hyvin raskaita, niin osaan kuitenkin nauttia tämän hetkisestä työstäni. Lapset ja lasten ja perheiden tarpeet ovat kuitenkin sitä, jonka parissa haluan työskennellä. Ja haasteet, minulle on annettu suuri vastuu töissä ja sitä mukaan sain myös toivottua haastetta. Palavereja, yksilötehtäviä lasten kanssa, toiminnan suunnittelua, perushoitoa ja kaikkea muuta pitää sisällään tämänhetkinen työni.

 Yksityiselämän puolellakin kaikki on mallillaan. Treenit sujuu x8 tällä viikolla ja sieltä on taas ammennettu suuri määrä energiaa tätäkin viikkoa varten. :) On se lystiä kertakaikkiaan, vaikka välillä lihaksia särkee ja voimat ovat lopussa, niin se äärimmäisen hyvä olo, jonka liikunnasta saa paikkaa kaikki säryt mennen tullen. :) 

Ei tässä voi kuin laittaa kädet ristiin ja sanoa:" Kiitos,että olet pitänyt minusta huolta." 

 Innolla kohti uutta viikkoa! 

<3: Hanna