Helmikuun päiviä

Helmikuu sanana on todella kaunis.

Heleä,hennon helmiäinen, kuulas, valkea. 

Helmikuun viittoma on ihanan kuvannollinen ja jää lastenkin mieleen helposti. 

Päiväkin alkaa olla jo paljon pidempi, aamulla valoa on totuttua aikaisemmin ja iltapäivällä ulkona on kiva viettää jo muutamia lisäminuutteja valosta nauttien. Kevät on tulossa. 

Linnut laulavat jo puissa. Oletko huomannut? 

Kevätauringon myötä huomaa aina sisustuskärpäsen purreen.

Nyt olen epätoivoisesti yrittänyt etsiä kirpputoreilta vanhoja valokuvakehyksiä, jotka voisi maalata kivan väriseksi. 

Metallinen metsäkauriinpää odottaa seinälle pääsyä ja kaikkea kivaa kotiin on suunnitteilla.

Mutta missä välissä ne ehtisi toteuttaa. :D 

Mutta tässä vähän pohdintoja liikunnasta ja omasta olosta:

Salikorttia on tullut vingutettua myös mukavan ahkeraa tahtia kun jumppa tahtoo liian usein iltavuoron takia jäädä välistä. Joulun jälkeen olo oli hyvin tukala, turvonnut ja kilojakin oli kertynyt vaakaan muutama liikaa. Peiliin ei ollut kiva enää katsoa ja herkut maistuivat NIIN hyviltä. Ja maistuu ne vieläkin! :) 

Jotain muutosta piti asialle tehdä ja nopeasti! Kun joulun ja vuodenvaihteen erinäisistä juhlista oli selvitty, päätettiin aloittaa terveellisempi elämä. 

Uskomaton vaikutus on ollut sillä, että herkkuja syödään vain ja ainoastaan lauantaisin ja muut päivät pyritään syömään hyvin ja monipuolisesti. Kilot ovat taas hallussa ja olo paljon kevyempi mitä aikaisemmin. Peilissäkin on vähän tutumman näköinen kaveri kuin vielä viime loppuvuonna. 

Suurena sokerin ja kaiken muun herkullisen ystävänä sitä on kiinnittänyt huomiota miten usein on tarjolla kaikkea ei niin terveellistä. Käyt ystävän luona kahvilla, et voi kieltäytyä pullasta, töissä kahvipöydässä useimmiten on jotain herkkua. Nyt kun asiaan on kiinnittänyt huomiota voi todeta että herkkuja on tullut huomaamatta vuosien varrella syötyä todella,todella paljon ja usein, lähes joka päivä jotain.  

Useampi tunti liikuntaa viikossa on ollut suurena apuna varmasti siinä, että kaikenmaailman pullat ja munkit eivät ole ehtineet kerääntyä vyötärölle. :) 

No mutta, ehkä tästä jollekkin oman olonsa kanssa kamppailevalle pientä ajatusten murusta asiasta. 

Helppoa se ei tule olemaan. Mutta kannattaa, varmasti! 

  

Yhdet kivat sukat on päättelyä vaille valmiit ja kahdet iki-ihanat vauvan tossut odottaa blogiin pääsyä. 

Sellaisia ajatuksia tällä erää,

Hanna