lauantai 17. marraskuuta 2012

Pimeintä aikaa vuodessa...

Ohhoh, aikaa taas vierähtänyt viime kirjoitteluista mutta siltin täällä näyttää lukijoita käyvän, kiitos siitä Teille! Kovin jo odottelen lumen tuloa. Olisi ulkona mukavasti valoisampaa. Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja joulumieli alkaa vallata jo mielen. Jospa alkuviikosta laittaisi joulua jo esille. :) Eihän enää ole liian aikaista? Jouluvaloja näkyy jo paljon ja ihanasti kynttilöitä ihmisten pihoilla. Olen saanut viettää mukavia viikonloppuja tärkeiden ihmisten kanssa, ystäväni savosta piipahti käymässä miehensä kanssa ja kummityttö oli yökyläilemässä yhtenä viikonloppuna. Hänellä oli suuri tarve oppia virkkaamaan. No sitähän tietysti ahkerasti harjoiteltiin. :)


Tällaisissa mielekkäissä tunnelmissa tehtiin niitä yhden pienen elämän ensimmäisiä kosketuksia virkkaushommiin, malttia riitti pitkäksi aikaa ja kieli keskellä suuta harjoiteltiin. :)

Sain kivan ja nopean projektin kaveriltani. Hän pyysi jospa voisin kutoa hänen isälleen ison lapasen johon ei tarvita peukalonpaikkaakaan ollenkaan. Ja minähän tein. Värillä ei ollut väliä joten tein siitä miehekkäästi harmaa-turkoosin. Tällanen siitä tuli ja vielä kuulemma sopivan kokoinenkin, pieni asia mutta toivottavasti suuri ilo käyttäjälle. :)






Vanhoille pilttipurkeille piti keksiä myös jotain käyttöä kun ovat tuolla laatikossa odottaneet ideaa. No pitsipaidasta jäi pitsiä yli, joten sitä ajattelin käyttää tässä tilanteessa ja juuttinaruakin oli kaapissa sopivasti valmiina. :)




Turvallisuussyistä ostin tuikkupurkkeihin led-tuikut. Tavalliset tuikut kun voivat kuumentaa lasin niin kuumaksi että lasi ei sitä kestä.


                                      Tästä on hyvä jatkaa öiden laskemista jouluun... :)

                                                            <3: Hanna







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti