Pakkolomaa treeneistä!!!

En tykkää yhtään tuosta otsikosta. En tykkää lomasta, en tykkää mistään. Tältä minusta on tuntunut koko tämän viikon. En ollenkaan sairastelua varten siirtänyt yhtä tärkeää lomaviikkoa syksyyn, en siksi että saan harvase päivä olla avaamassa terveyskeskuksen ovea. No siinä sitä avautumista heti alkukättelyyn. Olen siis kipeä, olen ollut siis kipeä jo pitkään. Syön kuukauden sisään toista kuuria poskiontelontulehdukseen. Kurkku on ollut todella kipeä yli kuukauden,flunssanoireita ja väsymystä myös, mutta en ole myöntänyt niitä itselleni treenipäivinä. No, mutta tässä sitä nyt odotellaan tuloksia mykoplasma testeistä ja ollaan todellisella pakkolomalla... Olenkin ihmetellyt puoliteholla kulkevia treenejä,väsymystä ja outoa en millään jaksa-oloa. Oli niin kivoja suunnitelmia lomalle, alottaa aamut pitkillä reippailla kävelylenkeillä, käydä salilla rauhassa heti aamupäivällä... No en sitte käynytkään. Olen googlettanut ahkerasti sanaa mykoplasma, jos nyt jotain positiivista tuosta pitää hakea niin ehkä sitä, että kerrankin koen olevani riskiryhmään kuuluva. Yleensä kun sairastelen noita seniorisairauksia. :D

No onhan mulla tullut loma tarpeeseen, tunnolliset työtekijäthän sairastelevat juuri lomalla. Ja olen ehtinyt viettää aikaa perheeni kanssa, paljon. :)  Löpinät sairasteluista sikseen ja kohti parempaa huomista.

Mukavia hetkiä olen ehtinyt lomalla viettää. Hauskan hetken koin,kun ystäväni kanssa joimme teetä yhtenä iltana... Nimittäin, harvemmin teepussiini on eksynyt nääääääin pitkää narua. Siinä heräsikin ajatus, voisiko teepussien naruja uusiokäyttää? Hmmm....

Joulukorttisavottaa oli heti loman alkajaisiksi. Maanantain omistin joulukorteille ja iltaa kohden alkoi olla mukava kasa valmiita kortteja. Helppo ja yksinkertainen malli, joihin tarvikkeet löytyivät omasta askartelulaatikosta.

Sukkia on syntynyt, yllätysyllätys myös. :) Koska isänpäivä lähestyy ja äitikin sai sukat päivänään, niin pitihän sitä tasapuolisuuden nimissä kutoa myös iskälle sukat. Yhdet sukat on näistäkin keristä jo tehty ja vielä riitti miehen sukalle pituutta.

Seuraavat olgat on puikoilla, näistä tulee todelliset yllätys-sukat, sillä en edes itse vielä tiedä kenelle nämä tulevat. Nämä sukat päätyvät jollekkin työkaverilleni. Pidämme jouluisen illan työkavereiden kanssa, teemme joulukortteja, saamme lahjoja... Sujautan kirjeen laatikkoon ja laatikossa ilmenee se, että lahjan saajan pitää ilmoittaa illan aikana oman jalanpohjansa pituus niin saa lahjansa valmiina seuraavalla viikolla. Vielä on aikaa kutoa sukka siihen pisteeseen johon voin sen tehdä ennen kuin tiedän sukanomistajan jalankokoa. :)

Porkkanakakkua leivoin tänään. Totesin itsekseni leipomisen aikana, että onhan niitä vähempi työläitä ohjeitakin olemassa,mutta porkkanakakusta on tullut yksi suosikeistani. Mehevän herkullista tuollaisenaan. Ja paranee vain päivä päivältä.

                                                                 Hilun porkkanakakku

4 munaa

2dl öljyä

300-350g porkkanaraastetta

n.4dl sokeria

reilu 4dl vehnäjauhoja

1tl ruokasoodaa

1tl leivinjauhetta

3/4 tl suolaa

1tl kanelia

Kuorrutus: 

100g maustamatonta tuorejuustoa

vajaa 2dl tomusokeria sihdattuna

1tl vaniljasokeria

Vatkaa munat, porkkanaraaste ja öljy. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet taikinaan. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun irtopohjavuokaan tai uunipellille. Paista n.50 min. 175 asteessa. Kumoa kakku ja anna jäähtyä. 

 Sekoita keskenään kuorrutteen tuorejuusto ja sokerit tasaiseksi seokseksi. Levitä kakun pinnalle. Vedä haarukalla viivoja ja ripottele halutessa vielä mantelirouhetta koristeeksi. 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on hyvä lopetella tämän päivän turinat. Päätä tyynyyn ja kohti viimeistä ansaittua kesälomapäivää! :) 

Kesälomaterkuin: Hanna

PS. Päivitin myös edelliseen postaukseen kuvia iki-ihanista häistä!

Arkea ja juhlallisuuksia.

Siivoilin tuossa taannoin lankalaatikkoani. Koskaan minulla ei ole sukkiin sopivan väristä tai sopivan tuntuista lankaa.... Ainakaan ollut, kunnes avasin silmäni, kaadoin laatikon olohuoneen lattialle ja totesin, että onhan mulla sittenkin. Yli 50 erikokoista, väristä lankanyssykkää sieltä löytyi.

Rättejä on taasen valmistunut eri toiveväreissä. Lahjaksi niitä olen postittamassa ystävälle vähän kauemmas ja joulunalla toimittamassa ystäville lähelle. Vielä olisi muutamia tekeillä.

Olen jollain lailla hurahtanut herkkusieniin. Toisten mielestä sanaa herkku ja sieni ei voi yhdistää, mutta mielestäni sienet ovat näin ylipäänsä todella hyviä. Kesäaikaan grillistä on usein löytynyt sulatejuustotäytteisiä herkkusieniä. Koska kesä on poissa ja grillikin varastossa päätin tehdä näitä herkkuja uunissa. Ostin paketillisen herkkusieniä ja poistin niistä jalat. Sienen sisälle laitoin nokareen sulatejuustoa ( halutessaan voi olla maustettua esim. paprika) ja kiepautin ympärille pekonia.

Tältä ne herkut siis näyttivät uuniin meno vaiheessa. Uuniin lämpöä 250 astetta ja siellä saavat muhia n. 18 minuuttia. Lisäksi keittelin kasviksia ja kyllä, todella hyviä ne ovat edelleen. :)

Serkkuni ihanan tunnelmallisissa syyshäissä sain olla viikko aikaa sitten. Suurta juhlantuntua alkoi olla jo aamupäivällä kun sormet sykkyrällä väsäilin viidelle daamille juhlalookkia hiuksiin...

Nuori rakkaus, lämmin tunnelma, hyvä ruoka ja iloisen mukava ilmapiiri vetäisi mukaansa. Kiitos vielä A <3 M ihanista häistä!

Koska häihin olin menossa, oli jälleen korttiaskartelun vuoro. Tällainen hääkortti valmistui tällä kertaa.

Ensiviikolla aion olla ahkera. Olen siis KESÄLOMALLA. Aion tehdä joulua, valmistella kortteja, lahjoja ja muita rästissä olevia pikkuhommia. Paljon on suunnitelmia lomalle, mutta ei siltin mitään suurta ja ihmeellistä, tavallista arkea ilman kiirettä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin tällä hetkellä matkalla kohti aurinkoa ja palmuja, mutta niin siinä kävi, että tämä kesäloma meneekin "vähän" viileämmissä merkeissä. Tekemisen puutetta tuskin kotonakaan loman aikana tulee. :)
Palaan lomatunnelmien ääreltä kirjottelemaan teille ensiviikolla.

Rauhallista Pyhäinpäivää koteihin: Hanna

Perjantaimoi!

Pikapostaus kiireisen viikon tiimellyksestä. Myönnän, että tällä viikolla en ole koskenut yhteenkään sukkapuikkoon. Mutta virkkuukoukkua olen pitänyt kädessä. Kortin olen askarrellut ja töissä maalannut. Työt ja urheilu on vienyt naista tämän(kin) viikon.

Todella reipas treeniviikko alkaa olla hyvällä mallilla, tällä viikolla olen tehnyt kahden 45 minuutin omatoimisen ohjatun jumpan, harjoitellut hooveria putkeen 3 minuuttia, ollut salilla, kahvakuulassa ja tunnin ohjatussa jumpassa. Tänään en ole harrastanut mitään muuta kuin elämän pientäSUURTA luxusta. Käynti luottohierojalla sai viikonlopun käynnistymään mukavalla tavalla. No eihän se mua tälläkään kerralla helpolla päästänyt, löysi kaikkein kipeimmät triggerit ja kohdat joita en tiennyt edes olevan olemassa. Rintarangan fasettilukko pamahti jälleen kivasti auki ja hengittäminen on mukavan helppoa. :) Kotiinpäin lähtiessä hieroja tokaisi, että huomenna olet sitten todella kipeä yläselästä. No itseppähän olen sen aiheuttanut, kun jää nuo venyttelyt edelleen kovin vähiin ja kroppa muistuttaa siitä menemällä jumiin. Pääasia, että urheilujen lomassa tulee kroppaa hoidettua säännöllisesti hierojalla käynnillä.

Huomisen päivän olen varannut juhlimiselle, serkkuni syyshäiden h-hetki lähestyy. Häät "työllistävät" myös minua, nimittäin aamu ja päivä on kellotettu neljän naisen ja yhden ihanaisen kummityttöni juhlakampauksille.

Sunnuntaina ehtii taas urheilla pois viikonlopun aikana kerrytetyt kalorit. ;)

 Oman korteni kekoon olen kantanut sukkasadolla Venäjän orpolapsille. No enhän niitä nyt monia ole ehtinyt valmistaa, yhteensä ehkä viidet olen tehnyt, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Lämmittää ajatuskin siitä, että sukat lämmittävät talvella jonkun ihanan pienen lapsen varpaita. Tässä niistä muutamat, jämälankoja käytin näissä.

 Nyt menen ja istun sohvalle. Olen ansainnut hetken sukkapuikkojen ja teekupposen kanssa. Parasta rentoutumista rankan viikon päätteeksi.

Mukavaa viikonloppua, muistakaa herkutella! :) Terv. Hanna

Sukkia, sukkia, sukkia...

No niitä tuntuu tulevan nyt joka viikko...  Ystävän neljävitoset sukat ovat valmiit (!) mustasta ja vaaleansinisestä  seiskaveikasta. Nämä sukat tuntuivat pitkästä aikaa oikein ikuisuusprojektilta, ehkä siksi koska pituutta sukan jalkaterään piti saada kokonaiset 28 senttiä. Kuvassa toinen näyttää ihan todella isolta, mutta samankokoiset niistä kyllä tuli. :D

 Ammattikouluajoilta asti mukana kulkeneen ystävän pientä nyyttiä kävin tuossa ihastelemassa. Pitihän sitä tietysti viedä pienelle miehelle paketti ja kortti. Kortiin käytin tällä kertaa ääriviivatarroja eri tyylillä kuin aikaisemmin, väritin ääriviivojen sisälle jäävät osat puuväreillä.

Talvi on iskemässä. Lumesta varoitellaan. En tiedä mitä siitä pitäisi ajatella, olisin halunnut ehkä nauttia vielä käsillä olevasta syksystä. Haravointikin on vielä kesken, käsityöt vetävät sisälle ja urheilu vie lopun ajan. Mutta, mitä elämäni olisi ilman käsitöitä ja urheilua, tyhjää, todella tyhjää. Paniikki iski nimittäin jo sunnuntaina kun katselin kalenterista tätä viikkoa, kaikki illat täynnä tyhjää, kiitos koululaisten syyslomaviikon ja jumpat kaikki lomalla. Korjasin tilanteen lataamalla salikortin kesätauon jälkeen, johan sai tähänkin viikkoon ohjelmaa. Pitäähän minut pystyssä myös ympärillä olevat ihanat ihmiset,ilman niitä elämä vasta tyhjää olisikin, silloin ei olisi enää yhtään mitään. Viikonlopulla kävin isovanhempieni luona siskoni ja hänen miehen kanssa. Kuulumisten vaihtoa rakkaiden ihmisten kanssa. Isoäitini on myös todellinen käsityöihminen, vaihdoimme käsityöideoita. Hän esitteli minulle uusimpia lapasmalleja, minä kerroin omista työnalla olevista käsitöistä, vaihdoimme ohjeita. Istuimme vierekkäin keinutuoleissa, hän virkkasi, minä kudoin. Parhautta.

 Tällä hetkellä työnalla on tärkeälle ihmiselle jouluksi naiselliset sukat. En paljasta tämän enempää,jouluna sitten nähdään kenelle nämä sukat ovat matkalla. :)

                                        Mukavaa viikonloppua koteihin: Hanna

Bamburättien aikakautta jakamassa eteenpäin...

Kävin viikonlopulla Pohjois-Savossa ystäväni yllätys-synttäreillä. Päivänsankarilla ei siis ollut minkäänlaista tietoa että ystäviä oli saapunut häntä juhlistamaan yli 400 kilometrin takaa ja ilme oli kyllä mitä mainioin yllätyksen paljastuttua. :) Ruokaa, saunomista, uimista järvessä,kakkua, jalkahoitoa, syömistä, naurua... Näistä oli siis tehty ystäväni 40-vuotis juhlat.

Lahjan lisäksi liitin vielä pakettiin itse tehdyn bamburätin. Vein bamburätin myös rakkaalle ystävälle, jonka luona sain yökyläillä piilossa odottamassa juhlien alkua. Tällä kertaa räteistä tuli hailakan liiloja harmaalla pitsireunalla. Nyt on siis viety myös savolaisille toimivan bamburätin idea.

Koska juhliin olin menossa näpersin päivänsankarille myös kortin. Aikoinaan kädentaitomessuilta ostettuja "vanhoja" kuvia löysin askartelulaatikosta ja päätin laittaa yhden niistä tähän korttiin, pohjan harmaa pahvi pitsireunoilla myös samaisilta messuilta ja timantit alareunassa ostettu kirpputorilta. Siitä tuli tällainen.

Keittiöön löysin uuden tuolin kirpputorilta. Ei kyllä lähellekkään samanlainen kuin kolme jo olemassa olevaa, mutta haittaako se kun tämä yksilö on niin kaunis ja NIIN erilainen. Vaaleanvihreä maali, kankaassa kukkia. Mutta tuo sopivaa rouheutta ja piristystä keittiöön. Vähän on kolhua ja ajanpatinaa, asiaankuuluvasti.

Sade paukuttaa ikkunoita, mieli tekisi kutimen pariin, uutta sukkaa pitäisi aloitella. Kolmet sukat tuossa muutamassa viikossa tuli tehtyä valmiiksi, joten olisi aika laittaa seuraavat silmukat puikoille.

Kesälomaviikkokin häämöttää kivasti edessä, tosin aivan erilaisin suunnitelmin mitä alunperin ajattelin... Mutta eiköhän sen loman ihan täällä Suomessakin kulumaan saa. Tai jospa vaikka kuitenkin joku mukava viikonloppuloma jossakin Suomen rajojen ulkopuolella. Tiedä sanoa, vielä. ;)

Vaikka en omista yhtään lasta, lähden tästä pikapuoliin elämäni kahdeksanteen vanhempainiltaan. Vanhemmat aina kyselevät etukäteen että eihän siellä tarvitse sanoa ääneen mitään, no ei niiden tarvitse kuin vain vähän, koska me puhutaan kyllä niidenkin puolesta koko ilta. :)

Syksyisen innokasta torstaita koteihin: Hanna

Lokakuuta

Pimeys valtaa illat ja kynttilät on kaivettu esiin. Viikonloppu tarjosi parastaan,vaikkakin järkyttävässä flunssassa olin ja tein kirppiksiltä syyslöytöjä. Kaksi ihanan vanhaa patinoitunutta valkoista lyhtyä tunnelmaa luomaan ulos.Yhteensä maksoin näistä lyhdyistä 3,5€!

Kesäkukat saivat mennä ja talvista tulla tilalle. Callunat pääsivät ruukkuihin.

Isommat olgasukat olen myös tikuttanut valmiiksi jo jokunen viikko sitten. Tähän malliin olen kyllä tykästynyt, näyttävää neulosta helpolla ohjeella. Ehkä isommatkin olgat jossakin vaiheessa työnalle, nyt puikoilla on ne neljävitoset miesten sukat.

Joulupukin konttiin on siis jos jonkinlaista jo eksynyt. Joulukorttimallikin on jo valmiiksi suunniteltu, se on vain toteutusta vaille valmis. :)

Siskolleni tein tilauksesta kaksi tyynynpäällistä harmaasta melko jämäkästä kankaasta. Koska höyrysilitysrautani sanoi yhteistyösopimuksensa irti niin kangas ei ole milläänlailla edustavan sileä.

Syksy on omalla tavallaan niin ihastuttavaa aikaa. Ulkona on väriä, paljon väriä, sisällä sitten taas mieli vetää sisustuksen ja siivoilemisen pariin. Tulee järjestettyä kaappeja, laatikoita..

                          Sain myös haasteen. Kiitos Aarrerasian Kirsille tästä haasteesta!

Haasteen säännöt:

1.Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja. jolta haasteen sait.

2. Vastaa annettuihin kysymyksiin.

3. Keksi 11 uutta kysymystä,jotka haluat antaa seuraavalle.

4. Valitse 5 blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. 

Tässä vastauksiani saamiini kysymyksiin: 

1. Oletko koskaan tehnyt jotain kutomapuilla? -Olen kyllä, ammattikouluaikana valinnaisen ryhmässä tein puilla kaulaliinaa. Naureskeltiin siinä tyttöjen kanssa silloin kun metallipuolen pojat istuivat kangaspuiden alla ja yrittivät saada loimilankoja paikoilleen. :) 

2. Teetkö yleensä lahjat itse? - Osan lahjasta pyrin tekemään itse,vähintään kortin.

3. Mieluisin käsityömenetelmä: - Kyllä se kutominen taitaa viedä voiton! 

4. Käsitöiden sivuoireet?: - Niska-hartiakivut tietysti kuuluu asiaan, mutta onhan niitä muitakin sivuoireita. Mikäli kuluu liian pitkä aika käsitöistä niin suurin ongelma on vieroitusoireet. ;) 

5. Mistä saat inspiraatiosi? - Lehdistä, kirjoista, blogeista ja netistä ylipäänsä. Välillä idea juolahtaa ihan omasta päästä yhtäkkiä.

6. Ohjeilla vai ilman? - Sanotaanko että sekä että. Mieluummin omasta päästä kuin orjallisesti ohjetta seuraamalla.

7. Pastellinsävyt vai murretut? - Olen hurahtanut pastellinsävyihin, tosin käytän niitä hillitysti,mutta ne ovat niin hempeitä. 

8. Onnistunein käsityösi? - Eiköhän ne ole jotkut monista kymmenistä sukista, jotka on tullut tehtyä.

9. Mistä hankit käsityötarvikkeesi? - Netistä on tullut joitakin tilattua, käsityömessuilta sekä tietysti ihan kaupoista. 

10. Ensimmäinen käsityösi ikinä?- Ensimmäisen jonka kunnolla muistan, on ala-asteella tehty pupu-tyyny, joka minulla on vieläkin tallessa. Käsin ommellut saumat alkavat pikkuhiljaa purkautua, vaikka tyynyä on suojeltu kovin.

11. Pystyisitkö lopettamaan käsitöimistä? -En kyllä helpolla lopettaisi, on sitä vain niin kasvanut kiinni sukkapuikkoihin, virkkuukoukkuun ja erinäisiin askartelutavaroihin...

Tässä minun kysymykseni seuraaville: 

1. Hyödynnätkö käsitöissäsi kierrätysmateriaalia?

2. Teetkö joulukortit aina itse? 

3. Teetkö käsitöitä joka päivä? 

4. Sukkapuikot vai virkkuukoukku?

5. Onko sinulla tällä hetkellä päälläsi jotain itse tehtyä?

6. Miten usein harrastat liikuntaa? 

7. Pidätkö enemmän ulko-vai sisäliikunnasta?

8. Mielekkäin paikka tehdä käsitöitä? 

9. Voisitko elää vuoden tekemättä yhtään silmukkaa,langankiertoa, korttia...?

10. Mukavin käsityömuistosi?

11. Mikä on päivän kohokohtasi? 

Näillä kysymyksillä haastaan seuraavat blogit: 

Virkattusydän

Pitsireunojajapullataikinaa

mintunvihreää

Ryytimaanreunalla

Minulle on tulossa niin ihananjännittävänsalaperäinen loppuviikko,että en tahdo nahoissani pysyä. Salaisuudet ovat välillä piristävän mukavia. :)

Pirtsakkaa lokakuuta koteihin ja palataan kuulolle: Hanna