No niitä tuntuu tulevan nyt joka viikko... Ystävän neljävitoset sukat ovat valmiit (!) mustasta ja vaaleansinisestä seiskaveikasta. Nämä sukat tuntuivat pitkästä aikaa oikein ikuisuusprojektilta, ehkä siksi koska pituutta sukan jalkaterään piti saada kokonaiset 28 senttiä. Kuvassa toinen näyttää ihan todella isolta, mutta samankokoiset niistä kyllä tuli. :D
Ammattikouluajoilta asti mukana kulkeneen ystävän pientä nyyttiä kävin tuossa ihastelemassa. Pitihän sitä tietysti viedä pienelle miehelle paketti ja kortti. Kortiin käytin tällä kertaa ääriviivatarroja eri tyylillä kuin aikaisemmin, väritin ääriviivojen sisälle jäävät osat puuväreillä.
Talvi on iskemässä. Lumesta varoitellaan. En tiedä mitä siitä pitäisi ajatella, olisin halunnut ehkä nauttia vielä käsillä olevasta syksystä. Haravointikin on vielä kesken, käsityöt vetävät sisälle ja urheilu vie lopun ajan. Mutta, mitä elämäni olisi ilman käsitöitä ja urheilua, tyhjää, todella tyhjää. Paniikki iski nimittäin jo sunnuntaina kun katselin kalenterista tätä viikkoa, kaikki illat täynnä tyhjää, kiitos koululaisten syyslomaviikon ja jumpat kaikki lomalla. Korjasin tilanteen lataamalla salikortin kesätauon jälkeen, johan sai tähänkin viikkoon ohjelmaa. Pitäähän minut pystyssä myös ympärillä olevat ihanat ihmiset,ilman niitä elämä vasta tyhjää olisikin, silloin ei olisi enää yhtään mitään. Viikonlopulla kävin isovanhempieni luona siskoni ja hänen miehen kanssa. Kuulumisten vaihtoa rakkaiden ihmisten kanssa. Isoäitini on myös todellinen käsityöihminen, vaihdoimme käsityöideoita. Hän esitteli minulle uusimpia lapasmalleja, minä kerroin omista työnalla olevista käsitöistä, vaihdoimme ohjeita. Istuimme vierekkäin keinutuoleissa, hän virkkasi, minä kudoin. Parhautta.
Tällä hetkellä työnalla on tärkeälle ihmiselle jouluksi naiselliset sukat. En paljasta tämän enempää,jouluna sitten nähdään kenelle nämä sukat ovat matkalla. :)
Mukavaa viikonloppua koteihin: Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti