perjantai 28. heinäkuuta 2017

Meidän päivä!

                                             Saimme viettää 1.7.2017 unelmiemme päivää!

 Monen kuukauden odotus palkittiin rakkauden ja auringon täyttämällä päivällä.

                                                             Meillä oli häät!

Kutsut laitettiin hyvissä ajoin liikkeelle,koska tunnetusti heinäkuu on ihmisten suosiossa kesämenojen suhteen. Ja onneksi laitettiin, vieraat osasivat varata päivän ajoissa.

Pientä paniikkia oli mun hääpuvun suhteen kun sitä ei tuntunut tulevan IKINÄ! Tilasin häämekon kuitenkin jo hyvissä ajoin joulun aikaan ja se saapui vasta muutama viikko ennen häitä. Kiireen vilkkaa kävin sitä heti sovittamassa, jotta muutosompelut saatiin  aloittettua.
Kaksi päivää ennen häitä menin hääpukuliikkeeseen hakemaan mekkoni kotiin ja mitä olikaan vastassa...
Mekkoni,jossa oli vääränlaiset olkaimet! APUA!! Tiesin kuitenkin faktat, häät ovat kahden päivän päästä ja pukuliikkeessä yksi kesän kiireisimmistä viikonlopuista.
Kaikki meni kuitenkin hyvin, hääpukuliikkeen ompelija alkoi heti työhön, purki olkaimet, sovitteli uudet ja soitti minut paikalle. Ja niin saatiin yhteistuumin juuri ne täydelliset olkaimet luotua mekkoon, kiitos siitä Fianceelle!

Perjantaina menimme juhlapaikalle järjestelemään koristeet, kukat ja muut paikoilleen. Pöydät olikin talon puolesta laitettu paikoilleen ja pöytäliinat saimme vuokrata juhlapaikalta,miten helppoa? :)



Neilikat ja harsokukat pilttipurkki- maljakoihin, häärasiat, aterimet ja servetit paikoilleen.
Herkkubuffet omalle paikalle, muut koristukset ja rekvisiitat järjestykseen,lautaset ja lasit odottamaan juhlapäivää. Ei ehtinyt stressi kovasti edes iskeä, kun saatiin hyvissä ajoin ennen häitä kaikki mahdollinen valmiiksi. :) yöt saatiin nukuttua ja iltaisin uni maittoi, kiitos superhyvien unenlahjojen.

Hääaamuna herätessä piti ensin varovasti kurkata verhon takaa ulos, AURINKO paistoi! Keli oli mitä parhain tälle kesälle, aurinkoa ja lämpöä yli 23 astetta. :)

Aamusta lähdin pikaisesti kampaukselle ja meikille. Vähän jännitti häämeikki, koska en juurikaan käytä meikkiä
,jos en tunne oloani kotoisaksi meikissä. Halusin kuitenkin vähän jotain peittävyyttä aknen tuomille arville poskissa.

Oijoi, Mireillen Mari loihti ihanan kampauksen ja päivän aikana tottui myös meikkiin, jonka hän taikoi kasvoilleni. :)  Siitä alkoi meidän päivään valmistautuminen.





Hääkuvaukset hoidimme pois alta jo heti aamupäivän aikana. Näin ehdimme olla vieraiden kanssa koko päivän. Kuvaajana koko päivän ajan meillä toimi erittäin lahjakas ja ammattitaitoinen ystävämme.

Hääautona meillä toimi upea,vanha ja elämää nähnyt MG.



Päivä oli kaikinpuolin täydellisesti onnistunut. Pappi puhui kirkossa kauniisti ja me tahdoimme rakastaa aina kuolemaan asti.

                                                    Rakkaus, se on ihmeellinen asia. <3

 Vieraina häissämme oli kaikki läheisemmät ja rakkaimmat ihmiset. Jokaisen kanssa ehti vaihtaa edes muutaman sanan päivän aikana.



       Kiitos vielä tuhannesti kaikille häävieraillemme, te teistä päivästämme suuren juhlan!

       Näiden muutaman kuvan myötä pääsette päivän tunnelmaan mukaan. :)
       Täällä harjoitellaan uuden sukunimen ja tittelin kanssa elämistä. :D



                 Ihania kesän päiviä kaikille lukijoille! -Hanna-

torstai 25. toukokuuta 2017

Yksi ikuisuusprojekti valmiina.

Mieheni on sangen kyllästynyt siihen, että mulla on aina työn alla villasukat. 
Hän ehdotti, että voisinko välillä tehdä jotain isompitöistä, jotain sellaista joka ei tule heti valmiiksi. 

Kysyin mikä sellainen voisi olla. Vaikka peitto, kuului vastaus.
Äh, en ikinä saisi peittoa valmiiksi mietin mielessäni. :D
Mutta otin haasteen vastaan.
Tutkin Pinterestin ihmeellistä maailmaa ja löysin sieltä kivan mallin, ilman ohjetta tosin.
Tein ohjeen omasta päästä mukaillen olgasukan mallia. 



Muutamaan otteeseen piti useampi sataa silmukkaa purkaa, mutta lopulta peitto oli kuin olikin valmis. Työn ohessa kärsin hirmuisesta käsisärystä, jonka epäilin johtuvan metallisesta pyöröpuikosta. Heti työn tultua valmiiksi särky hävisi itsestään. 




Peitosta ei tullut iso, mutta kyllä sitä peitoksi voi sanoa. :) 

Nyt työnalla kaiken muun hössötyksen lisäksi on pienen lapsen neuletakki. Valmiita osia on jo valmiina, vaan kokoaminen ja hupun ompelu on vielä edessä. 
Tästä taisi tulla seuraava ikuisuusprojekti, miehen toiveesta tämäkin. 

Rauhallista helatorstaita! 

-Hanna-

tiistai 23. toukokuuta 2017

Lisää hääpuuhia...

Täällä on häätehdas ollut käynnissä.
 On tehty erilaisilla teksteillä viirejä, pesty vesipulloja liian monta kertaa saamatta niistä puhtaita, kasattu rasioita, stressattu kaikkea pientä ja isoa ja yllättäen nautittu polttaripäivästä! :) 

Askartelu/miestenhuone pursuaa jo erilaisia hääjuttuja. Kahden hyvin erilaisesta perheestä tulevan häitä suunniteltaessa on ollut mielenkiintoista löytää asioista kultainen keskitie. Välillä on istuttu hiljaa pöydän ääressä molempien pitäessä kiinni omasta ajatuksestaan. 
Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että ollaan löydetty se yhteinen sävel häidenkin osalta, molemmat tulevat asioissa toista vastaan. <3

Eikö se mahda olla sitä rakkautta? 



Vielä on paljon kaikkea tekemistä. Yhteistuumin saatiin tienvarsikyltit jo valmiiksi.
Hääautoa pitäisi mennä testaamaan, soitella erinäisiin paikkoihin ja aika malttamattomana odotan häämekkoa Fianceehen saapuvaksi. Onhan tässä vielä reilu kuukausi aikaa jännittää ehtiikö kaikki h-hetkeksi valmiiksi. :D 

Aurinkoisia toukokuun lopun päiviä! 

-Hanna- 


lauantai 29. huhtikuuta 2017

Häähömpötys

Koko kodin on vallannut erinäiset häihin liittyvät tilpehöörit ja tinkelitankelit kuten isäntä asian mainitsee. :D 

Kutsut lähetettiin hyvissä ajoin, koska vieraita saapuu aina Saarijärveä myöten ihan ympäri Suomea ja hääpäivä kun tuntuu olevan ehkä tämän kesän yksi suosituimmista, 1.7.17. :) 

Häiden väriteemana on valkoinen ripauksella harmaata ja vaalenapunaista. 

Kutsut näyttivät tältä. 




Sopivan sävyistä pitsiä kutsuihin metsästin joka puolelta missä vain satuin kangaskaupan näkemään. Lopulta päädyin Loimaalle ja siellä Kangaspeikkoon ja siellä oli kyllä ihan heittämällä paras pitsivalikoima! (tietysti viikon takainen matka Tallinnan Karnalukseen oli asia ihan erikseen, siellä kun pitsiä olisi ollut vaikka mitä ja kuinka...) 

Kutsun ulkomuoto oli minun käsialaa ja sisäpuoli pitkälti mieheni. Yhdessä tuumin kuitenkin suunniteltiin sisäpuolen teksti ja siitä tulikin vähän erilainen mihin ehkä on totuttu. 

Kivaa näpräämistä riittää kyllä tässä vielä viimeiset kaksi kuukautta, hääpainajaisia on nähty jo kahteen otteeseen, mutta eiköhän neki stressin laskun myötä jää taka-alalle. 

Pukua kävin kuluneella viikolla sovittamassa Turun Fiancee hääpukuliikkeessä ja siihen tehdään vielä runsaasti muokkauksia ennen hääpäivää. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa alkaa valmistua ja ehtii jossakin välissä vähän hengähtää. 

Ulkona sataa huhtikuun viimeisten päivien kunniaksi lunta ja sitä on illan aikana tullut jo runsaasti, maa on valkoinen ja lisää näyttää tulevan...

Ei muuta kuin oikein hyvää vappua kaikille! 

-Hanna- 





sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Miten siellä on alkukeväästä selvitty?
Ei kiitos enää lunta meille! 

Tahtoisi jo lykätä kädet kyynärpäitä myöten multaan ja ihmetellä mitä kaikkea kivaa kukkapenkistä alkaa nousta. Helmikuussa kukkapenkistä kurkisti jo pieniä pionin alkuja, mutta onko narsissit ja helmililjat selvinneet talven yli jäniksiltä ja myyriltä?

Täällä on melkosta stressiä päällä.
 Kesällä on tapahtumassa jotain suurta jonka valmistaminen on aloitettu ja tekemistä kyllä piisaa.  

Jotta selviää kaiken pään sisällä olevan kaaoksen kanssa on hyvä syödä hyvin, liikkua paljon ja muistaa rentoutua. :) 

Tämän kauden opiston jumpat on saatu ohjattua kunnialla loppuun. Ensi kauden suunnitelma on lähetetty eteenpäin ja ensi viikolla alkaa puistojumpat. ;) 

Useaan otteeseen olen sitä ihmetellyt, miten olen löytänyt niin oman juttuni!  Vaikka ensimmäisten jumppa tuntien pitäminen ymmärettävästi jännitti ihan suunnattomasti ja mietin miten olen itseni tällaiseen tilanteeseen halunnut, Mutta jännitys ja itsensä ylittäminen on ollut aina asioita joista saan ihmeekseni virtaa ja luottoa itseeni. 
Nautin todella siitä, että saan liikuttaa ihmisiä, antaa heille työkaluja pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja liikkuvuudesta.

Muutaman viikon päästä saan vielä Liikuttaja-koulutuksen lisäosana ravitsemuskoulutusta ja se jos jokin on asia liikunnan ohessa joka kiinnostaa todella paljon! 







Nauttikaa vielä 2. pääsiäispäivästä vaikka mämmiä syöden. :) 

Hanna

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Kuulumisia sairaslomalta.

Täällä sitä toivutaan FESS-leikkauksesta. 
Eli toiveissa olisi vihdoin ja viimein selättää jo vuosia jatkunut poskiontelotulehduskierre! 
Lääkekuureista ei ollut enää mitään apua kyseisiin tulehduksiin kun viimeisenä vielä ennen leikkausta jouduin syömään kuurin ja tulehdus oli leikkauksessa edelleen päällä.

Elämäni ensimmäinen leikkaus sujui hyvin, vaikka jännitin sitä todella paljon. Nukutuksesta herätessä ajattelin selvinneeni helpolla, nenä oli ihan auki ja nälkä oli tuttuun tyyliin hiipinyt leikkauksen aikana. 
Olo olikin hyvä aina siihen asti, kunnes leikkausiltana puudutukset lakkasivat kunnolla.
Leikkauksen jälkeiset olotilat ovat vaihdelleet suuresti. 

Nyt leikkauksesta on kulunut reilu viikko ja mitään ei saa vielä tehdä. Kaikki nostelut, kantamiset, ponnistelut ja kurkottelut on kielletty. Nenä on todella arka ja poskipäissä tuntuu helposti painetta pystyssä ollessa. Saunaa on mahdoton ikävä, mutta ehdin saunoa koko lopun elämäni kunhan tästä selviän. :) 

Nyt elämä pyörii suolaveden keittämisen ( 3litraa päivässä), nenähuuhteluiden ja A-vitamiinitippojen ympärillä. 
Mutta, kaiken tämän tekee mielellään jos tietää että tulehduksista ei tarvitse enää kärsiä! 




Nyt pitää olla vain itselle lempeä, ahmia kirjoja ja käsitöitä siinä määrin missä kunto antaa myöten. 


Hanna



keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Liikunnanilosta!

Miten on lähtenyt uusi vuosi liikunnan suhteen käyntiin?
Täällä on nautittu liikkumisen mahdollisuudesta ja lihasten kiusaamisesta.

Ryhmäliikunnat starttasivat tällä viikolla omalla kohdalla ja omaa jumppaakin pääsin taas ohjaamaan. On se aina yhtä mukavaa liikuttaa ihmisiä. Nähdä miten he tekevät töitä oman itsensä ja hyvinvointinsa eteen. HUIPPUA! 



Jumpan suunnittelulle pitää  varata aina reilusti aikaa.
Miten liikkeet ja musiikki kohtaa? 
Miten treenautan kokonaisvaltaisesti koko kroppaa? 

Muistutan välillä ohjattavia siitä, että ovat tunnilla ihan vapaaehtoisesti ja maksavatkin vielä siitä. :D 
On se vaan lystiä. Liikunta ja liikkuminen kaikinpuolin.


Suolla tuli käytyä erilaisessa maastossa tarpomassa ja ihmettelemässä luonnon taidetta lomien aikaan. 
Mikäs siellä ollessa varsinkin näin aurinkoisessa, upeassa säässä! 



Päätin palkita itseni siitä, että olen usemman vuoden tehnyt useampaa työtä samaan aikaan. Niinpä sain luvan ostaa itselleni kerrankin ihan uuden ulkoilupuvun harrastuksiin. 
Taas kelpaa lenkkeillä! :) 



Rapsakoita talvikelejä toivotellen:

Hanna