sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Uusi vuosi vanhoilla metkuilla.

Niin se on vuosi vaihtunut täällä meilläkin. :) 
Olen tehnyt asioita verkkaisesti, sopivalla fiiliksellä. Nähnyt ystäviä, liikkunut ja tehnyt käsillä vähän jotain pientä kivaa.
Joulu meni ja perunalaatikkoa söin vielä uudenvuoden päivänä. <3
Uudenvuoden vaihdetta vietin muutaman rakkaan ystäväni kanssa. Raketit nähtiin ja loppuaika menikin mukavasti mattonkuteita selvitellen. Kudetta ostin Päivin kudepuodista ysitien varrelta matkalla Tampereelle. Äärettömän laadukasta kudetta sopuhintaan. Suosittelen! Varsin erilainen vuodenvaihde, mutta sitäkin antoisampi. :) 

 Näistä ihanuuksista olisi tarkoitus syntyä matto ja koreja.

Uudenvuoden lupauksiakin tuli omassa mielessä tehtyä. Sellaisia jotka on helppo pitää. Olen miettinyt maailman kulutus kulttuuria, ostamista ja tavarapaljoutta. Itsellänikin on tavaraa (romua) enemmän kuin omaksi tarpeeksi. Lupasin harkita tästä eteenpäin tarkemmin ostamista. Tarvitsenko tätä asiaa varmasti? Huomaan ostavani heräteostoksia vielä herkemmin kirpputoreilta, halvalla kun saa hyvää ja kierrätettyä. Nyt teen muutoksen tähänkin asiaan, harkitsen joka tilanteessa. Tulihan sitä mielessä muitakin lupailtua, mutta ne pidän salaisuutena. :) 

Tällaisen korin virkkailin yhtenä iltana.
Koska korista tuli aivan hirveä päätin purkaa sen ja tehdä uuden. :D Visio oli päässä ja tällainen siitä sitten syntyi. 



Paljon ennen joulua ostettu amaryllis pääsi jatkamaan elämäänsä vielä leikkokukkana. 


Kalenteri väittää tammikuun olevan täällä. Pihalla kuitenkin narsissin alut nousevat maasta tähän tyyliin. Ihan ihmetyttää vallan lämpimistä säistä sekaisin oleva luonto. 


Pimeä tulee aikaisin ja saa vielä luvan kanssa olla sisällä ja harrastaa. Kynttilöitä on tänä syksynä/talvena kulunut ennätysmäärä. Joulustakaan ei vielä haluaisi luopua,mutta omalla tavallaan odotan jo kevättä ja kevään sisälle tuomista. Taidan kuitenkin alkaa riisua joulua ja ripustaa tilalle kevättä ja väriä. :) 
 

Eilen saimme olla juhlistamassa 80-vuotiasta isoisää! Ikä on todella vain numeroita ainakin tässä kohden. Vaikka kuulo ja näkö heikkenee ja askeleet lyhenevät niin huumorinkukka ei lakkaa kukkimasta. :)

Lahjan ostin matkalla ja  paketoin autossa näppärästi ja aiheeseen sopivasti milläs muulla kuin käsityökassista löytyneellä villalangalla. 
 
 


Juhlien jälkeisenä aamuna teki mieli ulos liikkumaan. Niinpä suunnistimme pikkusiskoni kanssa Haukkavuoren pururadalle. Tehokasta liikuntaa rämpiä purupohjaista rataa mäkiä ylös ja alas. Viiden kilometrin matka sai kyllä hien pintaan, vaikka sauvat olivatkin mukana auttamassa matkantekoa. 
Huomenna vastassa on jälleen aamusali.

Olettehan muistaneet liikkua? 
<3:Hanna




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti