Ikävä tavallista arkea.

Olen nyt toista viikkoa lääkärin määräämällä sairaslomalla. Pientäkin rasitusta tulee välttää, sillä muuten tauti saattaa entisestään pahentua ja pitkittyä. Minulla todettiin tiistaina tulleista verikokeista aktiivinen mykoplasma-bakteeri,talviurheilijoiden sairaus. Uutta kuuria päälle ja röntgenissä tarkistettiin poski-ja otsaonteloiden tila, kaikki siellä kuitenkin hyvin. Nyt on jo ikävä kaikkea normaalia arkea ja normaaleita arkiaskareita. Liikuntaa, lenkkeilyä, kaikkea  sitä mitä muuten saa tehdä täydestä sydämestä. Nyt vain annetaan ajan kulua, kuunnellaan entistä tarkemmin omaa kehoa ja sen tuntemuksia ja ollaan hyvin rauhallisesti. Haaveena olisi kuitenkin alkuviikosta päästä jo kevyelle lenkille, tänäänkin mieli vetäisi ulos kun aurinko paistaa, mutta peiton alle sitä on vain mentävä. Onneksi virkkaamista on voinut harrastaa sairastelusta huolimatta, se kun ei rasita muuta kuin pikkuisen ranteita, onnistuu vaikka peiton alla maatessa. :) Värit osuivat tässä toiverätissä juurikin kohdilleen.

Viikonlopulla pienenä hyvänä hetkenä nappasin laatikosta vanhoja risupalloja ja mietin niille jotain kivaa käyttöä. Koska jouluvalot kaipasivat piristystä päätin yhdistää pallot ja valot hennolla puuvillanarulla. Aika kivat niistä tuli ja saavat tunnelmaa aikaan eri tavalla kuin tavalliset valot. Paloturvallisetkin ovat kun lamput eivät kuumene.

Isin sukat pakkasin vain narulla, näin sukat pääsivät oikeuksiinsa.

Halusin joulukorttien teksteihin vanhanajan tyyliä ja sehän onnistui pikkusiskon opastuksella hyvin. Paperin koitin värjätä ensin märällä teepussilla, mutta siskon vinkistä päätin koittaa kahvinkeiton jälkeen suodatinpussia. Kahvilla paperista sai vieläkin nostalgisemman tuntuista.

Hipsin tästä jälleen peiton alle ja otan nipun vanhoja lehtiä viereen. Niistä on hyvä ammentaa uusia ideoita loppuvuoteen. Palataan kuulolle.

                                                                                  -Hanna-