perjantai 25. lokakuuta 2013

Perjantaimoi!

Pikapostaus kiireisen viikon tiimellyksestä. Myönnän, että tällä viikolla en ole koskenut yhteenkään sukkapuikkoon. Mutta virkkuukoukkua olen pitänyt kädessä. Kortin olen askarrellut ja töissä maalannut. Työt ja urheilu on vienyt naista tämän(kin) viikon.

Todella reipas treeniviikko alkaa olla hyvällä mallilla, tällä viikolla olen tehnyt kahden 45 minuutin omatoimisen ohjatun jumpan, harjoitellut hooveria putkeen 3 minuuttia, ollut salilla, kahvakuulassa ja tunnin ohjatussa jumpassa. Tänään en ole harrastanut mitään muuta kuin elämän pientäSUURTA luxusta. Käynti luottohierojalla sai viikonlopun käynnistymään mukavalla tavalla. No eihän se mua tälläkään kerralla helpolla päästänyt, löysi kaikkein kipeimmät triggerit ja kohdat joita en tiennyt edes olevan olemassa. Rintarangan fasettilukko pamahti jälleen kivasti auki ja hengittäminen on mukavan helppoa. :) Kotiinpäin lähtiessä hieroja tokaisi, että huomenna olet sitten todella kipeä yläselästä. No itseppähän olen sen aiheuttanut, kun jää nuo venyttelyt edelleen kovin vähiin ja kroppa muistuttaa siitä menemällä jumiin. Pääasia, että urheilujen lomassa tulee kroppaa hoidettua säännöllisesti hierojalla käynnillä.

Huomisen päivän olen varannut juhlimiselle, serkkuni syyshäiden h-hetki lähestyy. Häät "työllistävät" myös minua, nimittäin aamu ja päivä on kellotettu neljän naisen ja yhden ihanaisen kummityttöni juhlakampauksille.

Sunnuntaina ehtii taas urheilla pois viikonlopun aikana kerrytetyt kalorit. ;)


 Oman korteni kekoon olen kantanut sukkasadolla Venäjän orpolapsille. No enhän niitä nyt monia ole ehtinyt valmistaa, yhteensä ehkä viidet olen tehnyt, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Lämmittää ajatuskin siitä, että sukat lämmittävät talvella jonkun ihanan pienen lapsen varpaita. Tässä niistä muutamat, jämälankoja käytin näissä.



 Nyt menen ja istun sohvalle. Olen ansainnut hetken sukkapuikkojen ja teekupposen kanssa. Parasta rentoutumista rankan viikon päätteeksi.

Mukavaa viikonloppua, muistakaa herkutella! :) Terv. Hanna

torstai 17. lokakuuta 2013

Sukkia, sukkia, sukkia...

No niitä tuntuu tulevan nyt joka viikko...  Ystävän neljävitoset sukat ovat valmiit (!) mustasta ja vaaleansinisestä  seiskaveikasta. Nämä sukat tuntuivat pitkästä aikaa oikein ikuisuusprojektilta, ehkä siksi koska pituutta sukan jalkaterään piti saada kokonaiset 28 senttiä. Kuvassa toinen näyttää ihan todella isolta, mutta samankokoiset niistä kyllä tuli. :D


 Ammattikouluajoilta asti mukana kulkeneen ystävän pientä nyyttiä kävin tuossa ihastelemassa. Pitihän sitä tietysti viedä pienelle miehelle paketti ja kortti. Kortiin käytin tällä kertaa ääriviivatarroja eri tyylillä kuin aikaisemmin, väritin ääriviivojen sisälle jäävät osat puuväreillä.


Talvi on iskemässä. Lumesta varoitellaan. En tiedä mitä siitä pitäisi ajatella, olisin halunnut ehkä nauttia vielä käsillä olevasta syksystä. Haravointikin on vielä kesken, käsityöt vetävät sisälle ja urheilu vie lopun ajan. Mutta, mitä elämäni olisi ilman käsitöitä ja urheilua, tyhjää, todella tyhjää. Paniikki iski nimittäin jo sunnuntaina kun katselin kalenterista tätä viikkoa, kaikki illat täynnä tyhjää, kiitos koululaisten syyslomaviikon ja jumpat kaikki lomalla. Korjasin tilanteen lataamalla salikortin kesätauon jälkeen, johan sai tähänkin viikkoon ohjelmaa. Pitäähän minut pystyssä myös ympärillä olevat ihanat ihmiset,ilman niitä elämä vasta tyhjää olisikin, silloin ei olisi enää yhtään mitään. Viikonlopulla kävin isovanhempieni luona siskoni ja hänen miehen kanssa. Kuulumisten vaihtoa rakkaiden ihmisten kanssa. Isoäitini on myös todellinen käsityöihminen, vaihdoimme käsityöideoita. Hän esitteli minulle uusimpia lapasmalleja, minä kerroin omista työnalla olevista käsitöistä, vaihdoimme ohjeita. Istuimme vierekkäin keinutuoleissa, hän virkkasi, minä kudoin. Parhautta.









 Tällä hetkellä työnalla on tärkeälle ihmiselle jouluksi naiselliset sukat. En paljasta tämän enempää,jouluna sitten nähdään kenelle nämä sukat ovat matkalla. :)

                                        Mukavaa viikonloppua koteihin: Hanna

torstai 10. lokakuuta 2013

Bamburättien aikakautta jakamassa eteenpäin...

Kävin viikonlopulla Pohjois-Savossa ystäväni yllätys-synttäreillä. Päivänsankarilla ei siis ollut minkäänlaista tietoa että ystäviä oli saapunut häntä juhlistamaan yli 400 kilometrin takaa ja ilme oli kyllä mitä mainioin yllätyksen paljastuttua. :) Ruokaa, saunomista, uimista järvessä,kakkua, jalkahoitoa, syömistä, naurua... Näistä oli siis tehty ystäväni 40-vuotis juhlat.

Lahjan lisäksi liitin vielä pakettiin itse tehdyn bamburätin. Vein bamburätin myös rakkaalle ystävälle, jonka luona sain yökyläillä piilossa odottamassa juhlien alkua. Tällä kertaa räteistä tuli hailakan liiloja harmaalla pitsireunalla. Nyt on siis viety myös savolaisille toimivan bamburätin idea.

Koska juhliin olin menossa näpersin päivänsankarille myös kortin. Aikoinaan kädentaitomessuilta ostettuja "vanhoja" kuvia löysin askartelulaatikosta ja päätin laittaa yhden niistä tähän korttiin, pohjan harmaa pahvi pitsireunoilla myös samaisilta messuilta ja timantit alareunassa ostettu kirpputorilta. Siitä tuli tällainen.




Keittiöön löysin uuden tuolin kirpputorilta. Ei kyllä lähellekkään samanlainen kuin kolme jo olemassa olevaa, mutta haittaako se kun tämä yksilö on niin kaunis ja NIIN erilainen. Vaaleanvihreä maali, kankaassa kukkia. Mutta tuo sopivaa rouheutta ja piristystä keittiöön. Vähän on kolhua ja ajanpatinaa, asiaankuuluvasti.


Sade paukuttaa ikkunoita, mieli tekisi kutimen pariin, uutta sukkaa pitäisi aloitella. Kolmet sukat tuossa muutamassa viikossa tuli tehtyä valmiiksi, joten olisi aika laittaa seuraavat silmukat puikoille.

Kesälomaviikkokin häämöttää kivasti edessä, tosin aivan erilaisin suunnitelmin mitä alunperin ajattelin... Mutta eiköhän sen loman ihan täällä Suomessakin kulumaan saa. Tai jospa vaikka kuitenkin joku mukava viikonloppuloma jossakin Suomen rajojen ulkopuolella. Tiedä sanoa, vielä. ;)

Vaikka en omista yhtään lasta, lähden tästä pikapuoliin elämäni kahdeksanteen vanhempainiltaan. Vanhemmat aina kyselevät etukäteen että eihän siellä tarvitse sanoa ääneen mitään, no ei niiden tarvitse kuin vain vähän, koska me puhutaan kyllä niidenkin puolesta koko ilta. :)

Syksyisen innokasta torstaita koteihin: Hanna